Kuvat: Tuomas Mäenpää

Pilvi palasi ns. estradeille mammaloman jälkeen.
Koska Tampereen KV näyttelyn pitopaikka on 25 min. ajomatkan päässä kotoa, niin oli pakko Pilvi ilmoittaa sinne. Ajatus olikin, että ihan sama, missä kunnossa koira on pentujen jälkeen, niin sinne on päästävä. Emännällä  alkoi jo vuoden vaihteessa oleen vieroitusoireita. Viime kesä kun meni näyttelyriennoissa. Pentujen lähdettyä omiin koteihin, alkoi karva show. Kaikki aluvilla/karva oli sunnuntaihin mennessa lähtenyt.
Päällyskarvaakin lähti kourakaupalla. Nisät nöpöttivät vielä. Ei sentään enää roikkunut ja massuunkin oli karva kasvanut. Eli ei muuta kun kamat autoon ja heitin koiran perään ja iloisin mielin näyttelyyn  

Kelpaahan sitä nöpönisä-nakupellen kanssa mennä.... Kyllä mä oikeesti aattelin, että ei halvattu, täytyy ihmisen olla pimee, kun lähtee ton näkösen elukan viemään tuomarin eteen näytille.... Nauraa pian ittensä hengiltä kesken näyttelyn ja saan syytteen kuolemantuottamuksesta ja istun linnassa potemassa koiranäyttelykuumetta seuraavat viisi vuotta....

Päivästä kehkeytyikin oiken mukava. Ilma oli kun morsian ja aurinko paistoi lämpimästi... olishan sitä voinut jäädä kotiin haravoimaankin. No, turha enää rutkuttaa. Ei kun ovista sisälle....

 

Täytyy sanoa, että jos joku väittää, ettei Pilvillä ollut kiva päivä, niin saa kyllä haistaa juuri väännetyn  tortun! 
Oli mukava tavata taas näyttelykavereita. Rupatella ja vaihtaa kuulumisia.

 

Tuomarina: Paula Heikkinen-Lehkonen

Pilvi sai mielestäni oikein hyvän asvostelun:

"Hieman kevyt kokonaisuus, vaikutelma korostuu koska voimakas karvanlähtö on vienyt turkin. Pieni pää. Keskiruskeat silmät. Hyvä ryhti ja ylälinja. Hyvä rintakehän syvyys ja tilavuus. Suorat eturaajat. Täyspitkä selän päälle kiertyvä häntä Hyvät takakulmaukset. Hieman kapeat takaliikkeet"

Tulos: VAL ERI

Huonompikin tuo olisi voinut olla tuohon kuntoon nähden.


 

Viime viikon olin tosiaan kurssilla ja siis pois kotoa. Mies oli koiraa täällä hyvin syöttänyt sillävälin. Katselin sitä, että on tainnut tulla vähän lisää painoa. Tanään käytiin vaakalla ja kappas!
Typsykkä painaa tasan 10 kiloa! JEE  Tämä koira painoi ennen pentuja 9 kiloa ja sitä ei saanut lihotettua millään. Näytti aina ihan alipainoiselta rotalta.
Ehkä sekin vaikutti arvosteluun.

Eli ei se tuomari kuollut nauruun, enkä minä joutunut linnaan, mutta Pilvi pääsi kumminkin lehteen . Pilvi siinä keskellä.
Pitäähän tällä nyt vähän reteillä. Töötit, göötit, jöötit, ihan miten vaan... taas julkisuudessa. 

Linkki alkuperäiseen juttuun:
( http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194742717306/artikkeli/albumi%20koiranayttelysta%
20hau%20hau%20hau%20vou%20vou%20vou%20siina%20on%20meidan%20tyomme.html )

Kopioitu juttu lehdestä:

Albumi koiranäyttelystä: Hau hau hau, vou vou vou, siinä on meidän työmme

Sen lisäksi, että paikalla valittiin kauneimpia ja komeimpia yksilöitä, oli tapahtuma jälleen kerran alan harrastajien ja hännänheiluttajien kohtaamispaikka.

Pilvillä oli synttärit tänään ja sitä juhlistettiin tietysti kakulla. Pyryllekin kyllä annettiin omsa osuutensa



Ensin nuuhkitaan, mitä on tarjolla ja sitten maistetaan ja hyvää oli. LURPS!

                    

Sitten odotellaan koska toi koira aikuistuu...

Oltiin ainoina gööttien edustajina paikalla ja pedettiin lippua korkealla.
Sain auton kivasti heti kehän eteen, röyhkeesti ajoin siihen kun oli ruhtinaallisesti tilaa ja sain istuskella auton takapuskurilla.




Koirilla oli hyvät paikat tiirailla muita koiria. Pilvi oli kyllä hiljaa, mutta Pyryllä oli välillä vaikeuksia.
Tärisi ja vapisi kun haavanlehti. Olis halunnu tulla pois autosta, mutta yleisesti ottaen meni ihan hyvin.
Pilvi sai myös mätsäriin vieraan. Iita (hännällinen tyttö) tuli äitiä katsomaan.
Voi kun siitä on tullut jo iso tyttö! Ja oli niin reipas. Oli oppinut paljon uutta, Taija ja Toni on nähnyt kovasti vaivaa. Hienoa! 

 

Iitasta on tullut jo nuoren neidin näköinen!

 

Pyry ja Pilvi kehässä. Saivat molemmat siniset nauhat.
Tämä oli Pilville ns. kenraaliharjoitus ensi kuussa käytävään Tampere KV näyttelyyn. Hyvin se teputtaminen ja pönöttäminen sujui edelleen. 
Karvanlähtö pahimmillaan ja tissit eivät ole vielä niin kun ennen, mutta on tässä vielä siihen aikaa.

... ollaan menossa. Yks askel eteen ja kaksi taakse. Takatalvi meinaa välillä pukata päälle, mutta koskaan ei ole kesä jäänyt tulematta ja Juhannuksena ei ole saunasta lumihankeen päässyt.

Kevään ja kesän suunnitelmat alkaa olla pulkassa. Näyttelyitä katsottu ja ilmottauduttu. Mikkeliin taidan mennä Pilvin pentua Lilliä katsomaan ja samalla Mikkelin kansainväliseen koiranäyttelyyn. kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis.

Ollaan vietetty hiljaiseloa. Pyryn kanssa käyty kompuroimassa agilityä ja Pilvin kanssa PKY:n kentällä Kangasalla tapa- ja tottelevaisuus kurssilla. On tilpitappi ollu niin kauan kotona, että muiden koirien kanssa samalla alueella hengailua ja käytöstapoja palautetaan mieleen kerran viikossa.

On tämä vielä opettelua.
Monesti aamuisin hakee vielä sitä yhtä pientä tassuttelijaa, kunnes muistaa ettei sitä täällä enää olekaan. Että meillä tosiaan vaan ne kaksi koiraa. Viimeinenkin pentu, Lilli haettiin perjantai-iltana uuteen kotiin.

  

Lillistä ehti tulla, sen kahden viikon aikana, jonka se oli ainokaisena pentuna vielä meillä, Pilvin kaveri. Olivat enemmän ystäviä ja leikkikavereita, kuin äiti ja pentu. Lähtö ilta ja seuraava päivä meni Pilvillä vähän hengaillessa. Että mihin se leikki kaveri on kadonnut.
Sitten pikku hiljaa suhde muuttuu Pyryn kanssa sellaiseksi, kun se oli ennen astutusta. Nyt on jo yhdessä leikkiminen löytynyt uudelleen.

   

Ihastuttavasta Lillistä otin vielä lähtöpäivänä uusia kuvia. On se vaan kahdessa viikossa muuttunut ihan hurjasti!! Minun toipumiseni pentujen lähdön aiheuttamasta tyhjyydestä jatkuu edelleen. 

Kevääksi ja kesäksi on suunnitteilla monenmoista, että eiköhän tämä tästä iloksi muutu.

Pilvin kanssa opetellaan olemaan taas "ihmisiksi" koiraporukoissa, Pyryllä vähän rallytokoa kokeillaan. Ei olla paljon missään oltu, kun kennelyskää on ollut liikkeellä, ettei pentuihin tartu.
Niin no, okei... näyttelymeininkiäkin on ohjelmassa. Ensimmäinen koitos on tietysti perinteinen "kotinäyttely" Tampere KV, jota ei voi jättää mistään hinnasta väliin. Pilvillä vielä tissit roikkuu ja karva on jotain... järkyttävää... siis mikä karva! Kaljuhan toi on, mutta on tässä vielä jokunen viikko aikaa. Otetaan se ihan kokemuksena ja käydään kavereita tapaamassa.
Ulkomaillekin on näyttelyreissua tänä vuonna suummitelmissa .

Kesää odotellessa... Vaikka lunta tulee taivaan täydeltä ja takatalvi pukkaa päälle. Ihan sama! Joka vuosi on kesä tullut 

On jotenkin tyhjä olo.
Pennuista neljä lähti viime viikon lopulla. Lilli jäi meille vielä kahdeksi viikoksi. Pilvi on saanut viettää sen kanssa laatuaikaa leikkien ja kisaillen. Kummatkin selvästi nauttivat kahden keskisestä ajasta.

Viime syksy meni juoksua odotellessa ja sen jälkeen oravanpyörää kesti 4 kuukautta.
Oli astutus, ultra, pentujen syntymä ja niiden kasvaminen mahdotonta vauhtia luovutusikäisiksi penneleiksi.
Minulla ei ollut mitään kokemusta koko asiasta, pelkkiä mielikuvia ja toisten kertomia juttuja tukenani, ei edes kasvattajakurssia tms. Mutta minulla oli paljon avuliaita ja auttavaisia ihmisiä ympärillä, joilta voi aina kysyä apua tai neuvoa kun joku asia askarrutti mieltä tai halusi vastausta johonkin kysymykseen. Suuri kiitos siis avusta mm. Kirsille ja Maikulle, sekä tietysti Päiville, joka luotti siihen, että suoriudun tehtävästä ja antoi minulle elämäni tilaisuuden kokea tämän hienon "elämyksen".  
Olen loppujen lopuksi hyvin tyytyväinen siihen, miten ihan vihreänä suoriuduin tehtävästä. Koko ajan tunteilla mentiin ja maalaisjärkeä käyttäen. Tämän kokemuksen myötä olen oppinut valtavasti uusia asioita ja arvostus sitä työtä kohtaan, mitä kasvattajat tekevät, on noussut huimasti. Nyt tiedän kuinka paljon se vaatii ja kun pennut syntyvät, niin vapaa-aikaa ei ole. Mieheni oli ihan valtavana apuna. Sakke menee aamuvuorossa kuuteen töihin, niin hän vei koko 5 viikkoisen pentulauman aamulla puoli viis ulos pissalle, ennen aamukahvin keittoa ja lehden hakua. Sille täytyy kyllä nostaa hattua!  

Minun piti tähän niin kamalasti kertoa tunteista, mutta aika ei ilmeisesti ole siihen vielä kypsä. En ole vieläkään tottunut siihen, että tämä säpinä alkaa olla ohi. Toipumiseen ja asioiden sulatteluun menee aikaa.

Kokemuksena tämä on ollut erittäin antoisaa aikaa.

  
Sakke lapioi lumet niin, että pennuilla oli ulkoilualue josta ne eivät päässeet karkaamaan koko pihaan. Pilvi kun hyppäsi lumivallin yli, niin pennelit jäivät rannalle ruokuttamaan: "Mekin halutaan tulla!!!" Lilli on jo oppinut kiipeämään tosta yli ja painaa perään niin, ettei sitä enää juoksemalla kohta kiinni saa  Ylä kuvissa Iita ja Lilli

Viimeinen viikko oli niin mahdotonta säpinää, ettei ole ollut mitään mahdollisuutta laittaa uutta päivitystä. Tänään on vielä vapaa päivä ja neljä pentua on lähtenyt uusiin rakastaviin koteihin.
Saanko siis esitellä oikein nimien kanssa nämä natiaiset, jotka ovat seikkailleet eri kuvissa tässä blogissa 

 
"Hännätön tyttö"
Cimillan Xena Xtrahauska,
kutsumanimeltään: Lilli.
Joka muuttaa parin viikon päästä Mikkeliin

 
"Töpö tyttö"
Cimillan Xandra Xtratouhukas,
kutsumanimeltään: Kerttu.
Joka asuu Tampereella.

 
"Hännällinen tyttö"
Cimillan Xara Xtrahurmaava,
kutsumanimeltään: Iita.
Muutti myös Tampereelle.

 
"Harmaa poika"
Cimillan Xavier Xtratarmokas,
kutsumanimeltään: Luca.
Poitsun koti on Mäntässä.

 
"Ruskea poika"
Cimillan Xantos Xtramakee,
kutsumanimeltään: Reino.
Asustelee Hämeenlinnassa

Aika käy vähiin....
Pennut ovat pian 8 viikkoa ja jokaisella on koti valmiina odottamassa uutta tulokasta. Ainoat, jotka eivät siihen ole valmiina ovat, minä ja Pilvi.
Pilvi imettää vieläkin välillä pentuja. Se on ollut maailman kärsivällisin äiti, antanut itsestään kaiken pentujen hyväksi. Hoitanut, leikittänyt, vahtinut ja paimentanut.

Kolme pennuista lähtee perjantaina, yksi lauantaina ja kuun vaihteessa viimeinen. Se on hyvä asia, että yksi jää vielä vähäksi aikaa, koska Pilvi on niin henkisesti kiinni ipanoissa. Olisi liian rajua viedä siltä kaikki kerralla pois. Ne, jotka Pilvin ovat tässä äitiydessä nähneet, tietävät miten "vakavasti" se on hommansa hoitanut.

Kiva nähdä ajan kanssa mitä kaikista tulee ja minkä näköisiä. Uskon, että ainakin kolmea tullaan jossain vaiheessa näkemään näyttelyissäkin.
Alkaa olla haikeutta ilmassa. 

Pennuista laitan tänne nimet ja pönötyskuvat, kun töiltä, pissa- ja kakkarallilta kerkiän.
Meille on myös tulossa viikonlopuksi kauan odotettuja vieraita!! Pilvi saa taatusti muuta ajateltavaa kun pesästä lentäneet pennut. Pyry lähtee viikonlopuksi hoitoon, kun taloon tulee ihmisten lisäksi  kolme uroskoiraa, joista yksi on Pilvin veli, Fabi. Ja voin kertoa, että menoa melskettä piisaa koko viikonlopuksi, jos vanhat merkit paikkansa pitää 

Pari kuvaa "riiviöistä"

 
Ja irvistely vuoro siityi hännättömalle tytölle. Läl läl lää!!!
Yks istuu lelulaatikossa irvistelemässä! Ja toinen heittää "läpyn" 

Niin se aika kuluu. Taas on viikko vierähtänyt ja vauhti sen kun kiihtyy vaan.
Meilläpäin on viime viikolla ollut talvi/hiihtolomaviikko ja mieheni tytär, uskollinen koirieni hoitaja ja pentujen paijaaja, Noora, oli meillä monta päivää paimentamassa tätä villiä ipanalaumaa.



Noora ja pennelit 

Suunnitelma B:n mukaan pentujen piti mennä Päiville viikonlopun jälkeen, mutta päädyttiin sitten siihen ratkaisuun, että natiaiset ovat täällä loppuajankin. Me tehdään pentujen kanssa ensimmäinen kyläilyreissu Lempäälään keskiviikkona. Saa nähdä mitä siitä tulee  
Pilvi täytyy varmaan ottaa autoon mukaan, se on niin kiinni pennuissa, että se huutaisi kotona koko ajan kun oltais pois.
Se huolehtii, vahtii, hoivaa väsymiseen asti. Jos joku pentu vikuu jossain vähän aikaa, niin se menee kohta katsomaan, että mikä sillä on hätänä. Pennuilla riittää virtaa ja äiti on aivan poikki. Pilvi on välillä aivan järkyttävän väsynyt!!! Tissilläkin ipanat käyvät useamman kerran päivässä, eikä Pilvi ole ärähtänyt niille kertaakaan. Uskomattoma pitkä pinna! Tarttiskohan asialle tehdä jotain... 

   

Joka päivä täällä opitaan uutta!  Vauhtia alkaa olla riittävästi. Juoksuspurtteja harjoitellaan jo kovasti! Porukan saaminen 12 neliön takkahuoneeseen ei ole aina niin yksinkertainen juttu.
Kiinteää ruokaakin on opeteltu syömään, varsinkin jauheliha ja kermaviili on suurta herkkua. 

Tissillä roikutaan aina kun vaan maitobaari vähääkään raottaa oveaan. 

 
 
Lelut ovat kovasti kiinnostuksen kohteina ja painimatsitkin ovat jokaisen hereillä oloajan viihdykettä. Göötille tuttujen örinöiden kera.  Kotona reviiriä on laajennettu ja takkahuoneesta olohuoneeseen oleva reitti on tuttu, samoin keittiöön. Kaapin kulmatkin on tullut jo maisteltua. Itse tehtyihin pehmopantohin tutustuttiin tänään ja olis siitä saanut makean kuvan kun kaikki rapsuttelivat kaulaansa samaan aikaan 

 Ollaan jo monta kertaa käyty ulkoilemassa. Joku menee rohkeammin joku arastellen, mutta kaikki siellä jo omaan tahtiin tepsuttelevat.