Meillä oli melkein viikon hoidossa herraseuraa. Viljo (Nordville Amor) oli meidän arkea ja koiria ilahduttamassa. Hienosti sopeutui meidän laumaan. Pyryn piti tietysti ensimmäisenä päivänä kertoa, kuka tässä huushollissa määrää vesikupin paikan ja seuraavat päivät menivätkin iloisesti takaa-ajoleikkien ja lelujen vingutusten merkeissä 

Vesialtaan reunalla on kummallinen vetovoima koiriin. Varsinkin kuumalla ilmalla. Siellä on ilmeisesti pikkusen viileämpää.

Viljoa kun tultiin kotiin hakemaan niin meillä oli ilo tavata ihastuttava hippiäinen, pieni gööttipentu, joka oli kutsumanimekseen saanut juuri Väinö.

Siinä kanssa sellainen touhupakkaus.

Miten ihanalta pennut tuoksuvatkaan, haukkuvauvalta (ja toisten koirien kuolalta). Meillä koirat olivat ihan ihastuksissaan. Pyry isona miehenä osasi olla oikein hienosti. Pilvi oli aivan myyty, se oli niin innoissaan pienestä vierailijasta, ettei meinannut malttaa olla siitä hetkeäkään erossa.

Viljolla ja Väinöllä alkoi leikki kanssa sujua. Ystävystyivät ja Viljo osasi käsitellä uutta perheenjäsentä hellin ottein ja kärsi kitisemättä pientin nuppineulojen iskeytymisen nahkaansa. Onneksi on paksu karva pehmentämässä. Meillä koirat olivat illalla niin rätti poikki, että nukkuivat koko loppupäivän. Luulen, että uudet ystävyksetkin väsähtivät autoon kotimatkalla.

Kiitos Marille ja Harrylle viihdyttävästä, kuumasta ja aurinkoisesta lauantai-iltapäivästä :)