Viikko mennyt pentulaatikon reunalla roikkuessa..

Olen ollut kotona seuraamassa pentujen kehitystä syntymästä asti ja aika on ollut äärettömän antoisaa. Tämä aika on ollut elämäni hienointa aikaa. En voi sanoin kuvailla miten onnekas olen, kun olen saanut kokea tämän ihmeen. Olen oppinut valtavasti uutta ja olen äärimmäisen tyytyväinen, että Pilvi on sijoituskoirana Päivillä, jonka kanssa tulemme hienosti juttuun, asuu tossa puolen tunnin matkan päässä ja kaikki asiat on aina sovittavissa. Minä teen vuorotöitä ja olen paljon päivisinkin kotona, joten on ensin viikollakin vain pieniä hetkiä, jolloin kukaan ei ole vieressä vahtimassa. Päivillä on paljon töitä iltaisin, joten tämä on varsin loistava järjestely pentujen kannalta, että ovat luonani. Ja hienoa, että Päivi myös luottaa siihen, että hoidan kaikki viimeisen päälle ja jos en jotain asiaa tiedä, niin minulla aivan mahtava tukiverkosto joka koostuu muutamista rakkaiksi tulleista ihmisistä, tässä parin viime vuoden aikana.

Pilvistä on kehittynyt loistava äiti. Haparoivista pentuja lähestyvistä askeleista on tullut varmoja askeleita kohti jälkikasvua. Pentujen puhtaana pitokin piti opetella ja sen edistyksen huomaa joka päivä. Pilvi osaa jo ennakoida, koska pennut pitää käydä nuolemassa puhtaaksi. Pieniin unihuudahduksiin ei enää reagoida niin helposti ja pentujen syottäminen on täysin omatoimista. Olen niin ylpeä Pilvin oppimisen kyvystä ja hoitamisen tunnollisuudesta. Vaikka joskus rasittavuuteen asti räksyttää pihalla mörköjä, niin tähän asiaan tämä koira on kuni luotu 

 

Tänään tyttäreni Marin kanssa vietettiin hypistelyhetki pentulaatikon äärellä ja otin valokuvia, jotka sain kuin sainkin pienen opettelun jälkeen kasattua kollaaseiksi, jokaiselle meillä asuvalle pennulle.

Ensimmäisenä syntynyt Harmaa poika 

 

Toisena syntynyt Ruskea poika 

 

Neljäntenä syntynyt Töpö tyttö 

 

Viidentenä syntynyt  Hännällinen tyttö 

 

Kuvista siis puuttuu Nordvillen kennelin Jarille (linkki löytyy sivusta) ja hänen nartulleen Moonalle adoptoitu Hännätön tyttö, joka syntyi kolmantena ja joka meni sisarukseksi yksin syntyneelle poikapennulle. Käyn tyttöä varmasti katsomassa ja taatusti otan kameran mukaan 

Kiitos siis ensimmäisen viikon tuesta Päiville, Kirsille ja Maikulle 

Pilvin blogia on käyty lukemassa astutusuutisen jälkeen ahkerasti ja viime päivinä on ollut reippaasti yli sata käynti kertaa vuorokaudessa. Se on mielestäni hienoa, sillä tiedän, etten ole kirjoittanut turhaan. Maanantaina alkaa vuorotyöläisen arki ja päivittelen blogia mahdollisuuksien mukaan. Odotan aina myös kommetteja blogipäivitysten jälkeen. Niitä on aina kiva lukea.

Kävin tänään kaupoilla ja ostin taas Kiroileva Siili paidan.. Ai, että miksi? No siksi, että se sattui olemaan pinkki ja siksi, että sinä oli teksti joka sopii minulle kuin nyrkki silmään: "Mä nyt vaan oon sellanen! Päästelen suustani mitä sattuu!"