Tuntuu, että aika menee nyt liian äkkiä. Penskat jo 3,5 viikkoisia ja reilun 2 viikon päästä muuttavat Lempäälään, josta menevät omiin koteihin.

Mutta ensin, pitää rakkaudella hoitaa natiaiset siihen asti. Pentulaatikko kävi porukalle liian pieneksi siinä mielessä, että yksi jos toinenkin tunki ittensä sieltä pois kun oli hereillä. Sakelle tuli kiire tehdä lupaamansa aidat. Ja hienot niistä tulikin!! Voi veljet! Kyllä saa taas olla ylpeä näppärästä miehestään  3 liikuteltavaa, kevyttä aitaa, jotka voi laittaa mihin vaan ja kuinka vaan. Pysyvät  "tassujen" avulla itsekseen pystyssä tukevasti.

 
Näissä kuvissa on vielä pentulaatikko paikallaan. Lentoboxi on jo laitettu pesäpaikaksi ja aidat on tehty.


 
Pentulaatikko on jo heivattu pois. Pyryn sänky ja pahvilaatikosta tehty peripaikka tilalla ja noi mageet aidat  Lattialla on vanha pussilakana taiteltuna, että tassut pitää ja ettei tarvi liukastella viileällä lattialla.

Pennuilla on loppuviikosta sosiaalista kanssa käymistä. Olen kovasti odottanut tapaavani pentujen perheitä. Kiva vaihtaa juttuja ja hartain toiveeni on se, että kaikki haluaisivat olla yhteydessä ja pääsisi vaikka itse käymään pentujen luona ennen ensi talvea.. Ja penskat ovat meille aina tervetulleita! Oli sitten hoitopaikan tarvetta tai jotain muita elämän sattumia.
Viikonloppuna on siis aika uusille tuttavuuksille.
Pentujen luonteet eivät vielä ole vielä kovin näkyvissä. Joitain piireitä on jo. Joku tykkää hengailla paikalla ja joku painelis äiten perässä ihan mihin vaan. Varmaan viikon päästä ollaan jo sen suhteen paljon viisaampia. Onhan se tärkeää, että joka nappula saa itselle sopivimman kodin.

  
Elämä tuntuu maistuvan makealle ilman laatikkoa. Vähän siinä oltiin ihmeissään. Väsy kyn tuli, niin mentiin johonkinnurkaan siskonpetiin ja simmut kiinni. Kovin iloisia ovat kun pääsevät vipeltämään ja purukalustoaan kokeilemaa ja maistelemaan maailmaa.


 
Tänään on saatu uusia makujakin. Aiemmin mussuteltu liotettua vieroitusruokaa ja tänään otettiin maku kontaktia kermaviiliin. Sotkun välttämiseksi jokainen vuorollaan suliin ja lusikasta sai yrittää nuolla lipsuttaa. Pysyi vähän kärryillä, kuinka ja miten kukakin on maistellut.

Minä kun olen täysin vihreä pentujenhoitaja, niin jostain kokeneesta kasvattajasta nämä jutut voivat tuntua hassuilta, mutta näillä mennään 

Olen omasta kirjoituksestani havaitsevani jo jonkinlaista haikeutta ja luopumisen tuskaa. Onhan näistä tullut kovin rakkaita tässä pienessä ajassa.
Hyvillä mielin mennään eteenpäin ja kun mulla on tässä vapaata muutama päivä, niin on kiva istua natiaisten kanssa touhuamassa ja naureskella niiden touhotuksille, pienille painimatseille ja maailman maisteluille. Pidän itseäni harvinaisen onnellisena ja onnekkaana tyyppinä tällä hetkellä  IHQ