Se oli viime syksyä, kun tuli se ajatus ja siitä se sitten lähti...

Olihan se mentävä kun mieli teki.

Oltiin Pilvin kanssa ensimmäisellä ulkomaan matkalla.

Aloitettiin näyttelyreissut sitten vähän niin kun väärästä päästä. Monet lähtee kokeileen reissuja Virosta, mutta me aloitettiin vähän niin kun väärästä päästä, kaukaa Uktainasta.

Kyllä sillon aattelin, että jos se reissu tuntuu kivalle, niin seuraavat matkat on kotinurkille menoa. 

Matkaan lähdettiin Helsingistä 13.4. tiistaina 

MiliaM Travelin kyydillä, Kristin Krem oli ihana "matkanjohtajamme".  Illalla lähdettiin laivalla Helsingistä kohti Tallinnaa. Yö vietettiin bussissa nukkuen, eikä aamulla tiedetty edes missä maassa oltiin. Siinä sitä sitten pompoteltiin menemään ja maisemat vaihtuivat.

 

Päivällä, 14.4. keskiviikkona, 

saavuttiin yli 930 km ajon jälkeen Valko-Venäjälle Bobruiskiin ja saman nimiseen "hotelliin" joka kaikessa ällötyksessään oli yököttävä kokemus. Jo sisään tultaessa haisi kissan kusi. Siinä 3 kerroksen aulassa sai hengailla puoli tuntia kun kaksi työntekijää painelivat puoli juoksua edestakaisin solkottaen jotain, mistä en ymmärtänyt sanaakaan. Sen tajusin, että mulle tarkoitettu huone vaihtuu johonkin toiseen. Monelle meistä kävi niin. Joudin sitten koirien kanssa viidenteen kerrokseen, hissi oli rikki, jota yksi työntekijä kävi potkimassa, jospa se sillä korjaantuisi. Juu, ei muuten tullut sitten mieleenkään mennä siihen komeroon yksin, saati sitten kahden koiran kanssa. Käytäviä, käännöksiä ja kummallisia rappusia riitti niin, että oli välillä ihmeissään, että mistä sinne omaan luukkuun pääsee. Onneksi ei näkynyt mitään epämääräisiä elukoita.

Niin kun aina sanotaan, että kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa, laitan tähän vessa kuvan...

Aamulla 15.4. perjantaina

matka jatkuu kohti Kiovaa jonne oli vielä yli 400 km matkaa. Mennessä Valko-Venäjän ja Ukrainan välisellä rajalla meni "vain" 3 tuntia. Kyllä se on sitten maailman vaikeinta tuo rajan ylittäminen. Siinä ei edes puhua uskaltanut, hymyilymisestä puhumattakaan kun passeja tarkastettiin. Se näkyy olevan tuolla päin maailmaa sellainen tapa, että jos jollain ei ole töitä, niin laittavat sille luudan käteen ja pistävät kadun reunoja lahasemaan.

 

Iltapäivällä päästiin sitten Kiovan hotelliin joka ulkoa päin oli lähes purkukuntoisen näköinen 16 kerroksinen rapistunut hotelli. Jokseenkin erinäköinen kuin kuvissa. Huoneet oli kylmiä ja lattiat samoin. Hanasta tuli lähes kylmää vettä, mutta sillä oli suihkussa käytävä. On kuulemma presidentin määräys, että kaikista rakennuksista pitää lämmitys katkaista juuri 15.4. että säästetään energiaa. Minä sain huoneeseen patterin, kun valitin huoneen kylmyyttä jakylmää vettä. Parvekkeelle en uskaltanut mennä. Koirien kanssa piti kulkea takaovesta. Aulasta ei sopinut niiden kanssa kulkea. Siellä oli bussillinen venäläisiä ja niillä oli sama juttu. Illalla käytiin osan porukan kanssa yläkerran aasialaisessa ruokapaikassa syömässä ja alkupalojen jälkeen sieltä menivät sähköt. Aikansa kesti kun henkilökunta löysi kynttilöitä ja sanoivat, että ruokaa kyllä tulee, että keittiö toimii  ja tulihan se. Ja hyvää oli!

 

Aamulla sitten kylmän suihkun jälkeen näyttelyyn.

16.4. lauantaina, tuomarina Espen Engh, Norja 

Pilville ROP, CAC, CACIB

Kyllä olin sitten tyytyväinen! Olis tehny mieli pussata tuomaria poskelle 

 

17.4. sunnuntaina, tuomarina Johan Juslin, Suomi

Pilville EH

Juslin heitteli koko viikonlopun koiria kehistä, niin tiuhaan tahtiin, että oltiin valmiit sunnuntai-iltana heittelemään sitä tomaatelilla ja kananmunilla jos sellaisia olisi ollut.

Näyttelypaikka oli todella kiva ja siisti. Siitä ei ole moitteen sanaa!!

 

Näyttelyn jälkeen illalla, kello 20 jälkeen, alkoikin sitten kotimatka. Meitä oli reissulla 13 ihmistä ja 27 koiraa. 20 koiraa sai hyviä tuloksia, oli BIS1 kasvattajassa ja muitakin BIS sijoituksia, siihen ROPit ja muut päälle, joten jos jokaista kohti oltaisiin juotu skumppaa pullo, niin vielä Helsingissäkään kukaan ei olisi ollut ajokuntoinen

Kotimatkalla riitti tarinaa viikonlopusta. Ukrainan ja Valko-Venäjän rajalla meni 4 tuntia. Kello 3 yöllä himpsittiin passintarkastukseen. Kaikki oli väsyneitä, nukuttu rajan takia vaan pieniä pätkiä, että joko joko päästään. Kyllä oli hiljasta porukkaa ja aika kammottavaa. Tunnelma rajalla oli tosi painostava. Bussissa vietetyn yön jälkeen saavuttiin seuraavana päivänä 18.4. maanataina Liettuan rajalle. Sitä sitä otettiin aamulla kello 8.30 aamupalaksi pahvimukillinen skumppaa, oli pakko kattoo kellosta aika, koska jostain syystä vastaavaan aikaan ei ole koskaan tullut kuplivaa otettua.

Voi sitä riemun määrää kun tultiin takaisin EU:n puolelle. Siellä jopa hymyiltiin kun tultiin passeja tarkastamaan. Päästiin sitten Vilnaan Karolina hotelliin, joka oli aivan ihana!

Vaaleat kaakelit vessassa, lämmintä suihkuvettä, puhtaat siistit huoneet. Miten ylellistä. Siihen hotelliin haluan, kun joskus menen Vilnaan näyttelyyn.

Meillä oli siinä aikaa ulkoiluttaa koiria ja käydä Maximassa ostoksilla ja syödä hyvin. Aikaisin lähdettiin aamulla ajamaan kohti Tallinnaa jotta ehditään aikaisemoaan laivaa. Ja siksi olinkin kotona ennen puolta yötä. Hieno reissu.

Tuli nähtyä viisi maata ja mieleen jäi paljon muistoja.

Pilvin näyttelysaalis