Pilvi paisuu kun pullataikina. Lisää lempinimiä on karttunut.

Suosituin niistä on tällä hetkellä "Käpylehmä"

Oikein poseerauskuva. Katsoi minua välillä, että vieläkö tässä pitää maata 

Puhinaa ja puhkumista maate mennessä ja ylös noustessa. Juostessa ollaan vielä ketteriä ja jaksaa jonkun verran painella pihassa. Mutta pieniä hetkiä kerrallaan. Painoa on kertynyt sen verran, että juokseminen muuttuu kohta lyllerämiseksi.

Pilvi makaa tässä masullaan.

Maha-asukeista joku tuntuu olevan aina liikkeellä. Voimakkaita potkuja ja liikehdintää. Aikamoista paukutusta sieltä tulee. Varsinkin vasemmalla ylhäällä on joku vipeltäjä. Muhkuroita ja kuhmuja mahassa ja vatsan malli muuttuu vähän väliä. Potkut näkyvät jo hyvin ulospäin kun Pilvi röhnöttää kyljellään.

Karvaa lähtee ja tisut törröllään.

Vatsan pitkähköt karvat jäävät käteen kun massua hipsuttaa. Siellä on aina joku hereillä. Minulla on sellainen tunne, että siellä on neljä pentua. Saa nähdä pitääkö tämä tunne paikkaansa. Ei kai niitä laskemaan pysty, mutta tunne on vahva.

Päivän parhaita hetkiä on saada pikku-äippä lähelle ja tunnustella pentujen liikkeitä.

Otan kaiken ilon irti tästä ajasta. Koiran tiineysaika on niin lyhyt, ettei ihmisen pää meinaa pysyä vauhdissa mukana. Kaikki tapahtuu niin äkkiä ja nopeassa tahdissa. Tälläinen hätähousu "mulle kaikki heti tänne, nyt, eikä vähän ajan päästä"-ihmisellekin, tämä tahti on ollut päätä huimaava.

Olen viime aikoina yllättänyt Pilvin "haaveilemasta". Istua tönöttää, näkemättä mitään. Mitä lie pienen koiran päässä liikkuu tälläkin hetkellä....

Pilvi työhuoneen sängyllä.

Täällä me köllötellään päikkärellä ja minä saan tunnustella mammamassun kuulumisia päivittäin. Simät kiinni, koira viereen, käsi vatsalle ja "kuuntelu" voi alkaa. Tämä saattaa jo olla historiaa viikon päästä. Kohta pitää laittaa synnytys-tarvikkeet valmiiksi ja ottaa varmuuden vuoksi eläinlääkärinumerot muistiin. Joten on aika nauttia tästä hetkestä koko sydämmellä