Tähän vuorokauteen on mahtunut valtavasti tunteita. Ja kun kuulun niihin ihmisiin jotka ovat valtavan herkkiä, niin vuorokausi on ollut erittäin raskas. Mutta toisaalta hyvin antoisa.

Päivällä käytiin pesueen kanssa seikkailemassa ja autoilemassa. Piipahdettiin paikallisella eläinlääkärillä hakemassa todistus, että kaksi tylleröä on syntynyt töpöhöntäisinä. Tuntuu toisaalta ihan pimeeltä  Kuka tervejärinen leikkaisi koirilta häntiä! Toisaalta tässäkin maassa on niin paljon vatipäitä, että siinä on järkeäkin. 

Vuorokauteen on mahtunut muutakin. Minulle esitettiin eilen illalla kysymys, johon kuuna päivänä en olisi osannut varautua! Ja menin täysin lukkoon ja jopa MINÄ menin sanattomaksi. Joka on erittäin harvinaista. Hyvä jos nukkuessani olen hiljaa...

Aamulla ensimmäinen ajatus mielessä oli, että osaako koira laskea montako pentua sillä on... ??

Ja tunnustan, että koirien tunne- ja sielunelämä ei ole minulle kovin tuttua, niin päätin turvautua apuvoimiin. Siis puhelin käteen, tekstiviestiä kasvattajalle sekä puhelinsoitto hyvälle ystävälle, jolla on mielestäni paljon kokemusta siitä, miten pennut kehittyvät ja miten ne voivat muutenkin, jos niillä ei ole sisaruksia. Ainokaisen pennun sosiaalinen kehittyminen voi jäädä vajavaiseksi, emän maito voi loppua. Pentu on liian riippuvainen emästä. Pentu huutaa heti emoa, kun jää hetkeksi yksin, kun vieressä ei ole ketään, ei edes sitä yhtä sisarusta, jonka lämpöön voisi jäädä.

Päässäni risteili valtava määrä ajatuksia. Ensimmäinen reaktio, kun minulta kysyttiin, että voisinko antaa yhden pennun adiptioon, oli että en hevatissa. En halua!! Tuntui, että käsiä ihan pisteli. Asiaa piti sulatella perin pohjin. Juu, juu tiedetään. Siis Pilvin pennuthan ovat Cimillanin pentuja, Pilvi sijoituskoira ja pennut kuuluvat Päiville. Kun asiaa oli pohtinut ja keskutellut siitä ja Päivin kanssa juteltu puhelimessa, niin päätös oli valmis. On tosi mukavaa, että me on aina Päivin kanssa juteltu asioista ja tästäkin kun juteltiin, eikä Päivillä ollu mitään ajatusta vastaan, niin asia oli siis päätetty.

Tämä meidän Hännätön tyttö, joka on porukan pikkuisin meni adoptioon ja sisarukseksi ainokaiseksi eilen syntyneelle gööttipojalle.

Pilvi oli minun kanssani pihalla kun pentu laitettiin nyyttiin ja vietiin autoon. Ja voin kertoa, että Pilvi ei ainakaan osaa laskea. Se ei ole lainkaan huomannut, että yksi pentu on kateissa. Pennulla ei ollut uuteen kotiin kun noin puolen tunnin matka ja se jäi siis tohon Tampereelle Jarille.

Tässä on uusioperhe! Miss Moona (sekä täydet nisät!) ja Hännätön tyttö uuden veljensä Nordvillen C-pennun kanssa! Hyvin ensi imetyksen jälkeen näkyy nykkuminen kimpassa sujuvan. Prinsessa otettiin siis avosylin vastaan. Emäkin näyttää oikeen tyytyväiseltä ja ehkä vielä vähän hämmentyneeltä.

No ei tämä helppoa ollut. Kyllä tässä tuli parit itkut itkettyä, näin ylitunteellisena ihmisenä  Mutta minkäs pilli-iita itteleen voi. Sitten pillitetään lisää  Kyllä se siitä ohi menee. Tiedän, että tämä on hyvä ratkaisu.

Meillä on nyt siis neljä pirpanaa kotona. Kaksi poikaa ja kaksi tyttöä.

Niin kun jo aiemmin sanoin, niin Pilvi ei ole moksiskaan. Eikä ole tajunnut, että jotain on tapahtunut. Paitsi sen, että yks pillittää vieressä. Kyllä ihminen on pöhkö kun pitää tälläsen asian takia vielä vetistellä. Huomenna taas uudet kujeet ja kyllä niitä Hännättömän tytön kuulumisia tännekin edelleen kirjoitellaan!!