Pitäähän se kotikoirankin tutkia.
Oli sen verran epämääräistä höpinää eläinlääkärin suusta, että päätin viedä puolen vuoden päästä toiselle lääkärille:
"En ole ennen tälläistä nähnyt...", "En oikeen osaa sanoa, mutta jotain on, vissiin...", "Saumakohdissa jotain sumentumaa, mutta ei vaikuta näköön millään lailla...", "Mää nyt laitan tähän paperiin tälläi, kun jotain on...." Hoh hoijaa
Varasin sitten Päivi Vanhapellolle, Kirkkonummelle ajan ja käytiin siellä perjantaina (18.5.)
Sieltä tuli sitten ihan selkeetä teksitä:
Silmänpohjissa, enemmän oikeassa, alkavaa J175 muutosta ja molemmissa silmissä kaihin alkua, mutta verisuonet silmissä oikein hyvät, mikä on positiivinen juttu. Kaihi oli aavistuksen edennyt. Muutokset sen verran lieviä, että näkökykyyn ei vaikuta ja voi olla, ettei ehdi vaikuttaan koko koiran eliniän aikana. Toivotaan ainakin.
Onneksi Pyry oli kivesvikainen ja sitä ei ole käytetty siten astutukseen, ettei ole perinnöllistä sairautta levittänyt eteenpäin. Jos tästä nyt jotain positiivista pitää hakea.
Mutta näillä mennään ja jatketaan elämää eteenpäin. Kyllähän tota miettii tässä useinkin. Että mitäs jos tolta pöhköltä menee näkö jne. mutta sitä on ihan turha tässä vaiheessa murehtia.
Käydään vaikka ensi tai seuraavana vuonna taas tarkastuttamassa silmät, niin tietää missä mennään.
Märkä rakki.
Pyry lenkillä. Kuva viime kesältä.Oli siinä Kirkkonummen reissussa jotain hyvääkin.
Pilvi tapasi siskolikan, Cocon, jonka kanssa pääsivät vetämään munaravia mettässä ja minä pääsin hipsuttelemaan ja pussailemaan Bodeneis H-pentusia, 3 ihanaa muskettisoturia
Ihania paksuja makkaroita!
Kommentit