Kylläpäs pennut ovatkin muuttuneet ihan hirveästi syntymän jälkeen. On jotenkin kummallista, miten voi kehitys olla niin valtavan nopeaa. Silti olen yrittänyt ottaa tästä ajasta kaiken irti. Joka käytännössä tarkoittaa sitä, että vietän paljon aikaa takkahuoneessa pentujen kanssa, vaikka eivät seuraa vielä tarvitsekaan. Pentuja käsittelen ja pyörittelen monta kertaa päivässä. Että käsittelyyn ovat taatusti tottuneita!

Ensimmäinen matokuuri on annettu ja ensimmäiset kurkistukset pentulaatikon reunalta on koettu. Yksi jos toinenkin on käynyt kurkistelemassa miltä se maailma lootan ulkopuolella näyttää. Että joku päivä on joku naperoista on tullut laatikosta! Pysyisivät siellä nyt vielä vähän aikaa. Oma silmä jo katselee sohvan nurkkaan johon voisi laittaa pahvin, etteivät vipellä sohvan taakse. Sohvan alle eivät mahdu, kun se on melkein lattiassa kiinni. Onneksi huone on muutenkin koiraystävällinen laattalattioineen. Saa lattian pestä kunnolla tarvittaessa.

Silmistä nyt huomaa, että jo seuraavat katseilla ihmisiä ja valoja. Muihin sisaruksiin otetaan purukontaktia ja ihan selvästi vaappuvin askelin mennää sisarusta tai emoa kohti. Välillä ollaan jonkun korvassa, hännässä tai naamassa suulla kiinni. Hampaan nupeja ei vielä suussa ole tuntunut, mutta kaikki aikanaan.

 

Meillä on porukassa ihan selvästi myös yksi muusikko. Hännättömän tytön ilmakitarasoiton asento näyte ja suht onnistunut otos töpön tyttelin nassusta.

Nukkuma-asento on nykyään sellällään makuu voittoinen 

 

Ipanat näyttävät jo ihan koirilta 

 

Hännätön tyttö taas pääosassa 

 

Ja vielä kerran yleisön pyynnöstä... hännättömän tytön tyylinäytettä. Ylhäältä katsoen se näyttää välillä ihan lahnalta, kun vatsa leviää sivuille maitotankkauksen jälkeen. Tälle tyttelille on naurettu viimeiset kaksi päivää :)

Käveleminen on edelleen kuin pienessä maitohumalassa kävelyä. Etu- ja takapää ei oikein tee yhteistyötä ja elävät vähän niin kun omaa elämäänsä. Ja kun kintut menevät hoippuessa ristiin, niin sitten ollaan jo selällään ja ihmetellään, että mikenkäs tässä näin pääsi käymään. Selällään sätkimisen jälkeen osaavat vetää kaikki raajat kippuraan, köyristää selkää ja kääntyvän sitten takaisin vatsalleen jos jaksavat, tai jäävät kyljelleen köllimään.

Kaikki pentuset ovat alustavasti varattuja ja sää nähdä kuka menee mihinkin suuntaan. Luonteista ei osaa sanoa vielä yhtään mitaään. Osa jää varmaan tähän ihan lähelle, joten yhteyden pito on sillä tavalla helppoa. Toivon, että kaikki uudet tulevat omistajat haluavat olla yhteydessä ja että minäkin voisin tavata heidät kaikki. Voisin pentutaapaamisia järjestää ja vaihtaa kuulumisia. Mutta siihen on vielä aikaa. Kyllä näitä juttuja silti tulee jo aateltua, koska aika menee niin äkkiä. Ja näiden pikkuisten kanssa aika menee kuin olisi aikakoneessa.... että hups vaan!