Pennuista neljä lähti viime viikon lopulla. Lilli jäi meille vielä kahdeksi viikoksi. Pilvi on saanut viettää sen kanssa laatuaikaa leikkien ja kisaillen. Kummatkin selvästi nauttivat kahden keskisestä ajasta.
Viime syksy meni juoksua odotellessa ja sen jälkeen oravanpyörää kesti 4 kuukautta.
Oli astutus, ultra, pentujen syntymä ja niiden kasvaminen mahdotonta vauhtia luovutusikäisiksi penneleiksi.
Minulla ei ollut mitään kokemusta koko asiasta, pelkkiä mielikuvia ja toisten kertomia juttuja tukenani, ei edes kasvattajakurssia tms. Mutta minulla oli paljon avuliaita ja auttavaisia ihmisiä ympärillä, joilta voi aina kysyä apua tai neuvoa kun joku asia askarrutti mieltä tai halusi vastausta johonkin kysymykseen. Suuri kiitos siis avusta mm. Kirsille ja Maikulle, sekä tietysti Päiville, joka luotti siihen, että suoriudun tehtävästä ja antoi minulle elämäni tilaisuuden kokea tämän hienon "elämyksen".
Olen loppujen lopuksi hyvin tyytyväinen siihen, miten ihan vihreänä suoriuduin tehtävästä. Koko ajan tunteilla mentiin ja maalaisjärkeä käyttäen. Tämän kokemuksen myötä olen oppinut valtavasti uusia asioita ja arvostus sitä työtä kohtaan, mitä kasvattajat tekevät, on noussut huimasti. Nyt tiedän kuinka paljon se vaatii ja kun pennut syntyvät, niin vapaa-aikaa ei ole. Mieheni oli ihan valtavana apuna. Sakke menee aamuvuorossa kuuteen töihin, niin hän vei koko 5 viikkoisen pentulauman aamulla puoli viis ulos pissalle, ennen aamukahvin keittoa ja lehden hakua. Sille täytyy kyllä nostaa hattua!
Minun piti tähän niin kamalasti kertoa tunteista, mutta aika ei ilmeisesti ole siihen vielä kypsä. En ole vieläkään tottunut siihen, että tämä säpinä alkaa olla ohi. Toipumiseen ja asioiden sulatteluun menee aikaa.
Kokemuksena tämä on ollut erittäin antoisaa aikaa.
Sakke lapioi lumet niin, että pennuilla oli ulkoilualue josta ne eivät päässeet karkaamaan koko pihaan. Pilvi kun hyppäsi lumivallin yli, niin pennelit jäivät rannalle ruokuttamaan: "Mekin halutaan tulla!!!" Lilli on jo oppinut kiipeämään tosta yli ja painaa perään niin, ettei sitä enää juoksemalla kohta kiinni saa
Ylä kuvissa Iita ja Lilli
Kommentit